Tolkienin mittainen kooste kuulumisista



En enää kehtaa ihmetellä miten se aika on taas mennyt. On vaan mennyt, ja kiireessä! Piti ihan katsoa läpi mitä viimeksi olen kirjoittanut, jotta osaan tehdä "pienen" catch up:in sen perään. Viime postauksessa kerroin, että lokakuun puolivälillä Mette ja kaverinsa Droppi olivat meillä hoidossa omistajan loma ajan. Oli muuten aika hurja rupeama, varsinainen maratooni! Käyn kuitenkin täyspäiväisesti töissä kaksivuorossa ja teen keskimäärin 7-9 tunnin vuoroja. Siihen päälle kolmen hevosen liikuttaminen ja koiran hoitaminen. Mulla oli ekat 8 päivää kaksi hevosta listalla ja loput 10 päivää kolme. Laskin huvikseni että tuona aikana tuli ratsastettua yhteensä vähintään 40 tuntia. Ainoa päivä kun en ratsastanut yhtään hevosta, vaan juoksutin kaikki, oli horse shown perjantai kun mentiin katsomaan iltanäytöstä. Haasteita toi vielä hieman lisää se, ettei meillä pääse prime timen aikaan maneesiin, koska ratsastuskoululla on tunnit. Tarkalla aikataulusuunnittelulla homma saatiin kyllä onnistumaan varsin hyvin, eikä yhtenäkään päivänä tarvinnut jättää hevosta ratsastamatta tai tehdä pikaliikutusta maneesiaikojen takia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Alun perin suunnitelma oli, että äiti ratsastaisi Fuxia enemmän, mutta ukkopa otti herneen nenään jostain ja heittäytyi erittäin hankalaksi tuntuman kanssa. Se alkoi provosoimaan ratsastajaa kuten sillä on tapana joskus tehdä, eli ei siis tätiratsuainesta niin kauan kuin palkokasvi on juuttuneena hengitysteissä. Mun oli pakko sitäkin sitten ratsastaa ja mielellään joka päivä, kun sillä oli taas sen tyyppinen flow menossa ettei parane tallissa seisottaa.


Mette vaahtokylvyssä

Sain kyllä onneksi paljon apua äidiltä sitten hevosten hoitamisessa ja groomaamisessa, joten ihan yksin ei tarvinnut kaikesta selvitä. Mulla on hevosten hoidossa niin paljon standardeja mitkä täytyy tehdä, että yksinään kolmen hevosen hoitoon ja liikuttamiseen saan helposti 6-7 tuntia kulumaan reippaallakin tahdilla. En halua joustaa hevosten hoidosta yhtään, koska se on todella tärkeä osa niiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Joka päivä esimerkiksi pestään suitset käytön jälkeen, suojat/pintelit pestään tai harjataan, hevoset harjataan ja tarkistetaan ennen ja jälkeen ratsastuksen eikä hikijälkiä saa jäädä, sisäloimi harjataan ennen pukemista, tarhavarusteet tarkistetaan ja tarvittaessa putsataan tai vaihdetaan, hevoset saa palautumismössöt ja juotetaan ratsastuksen jälkeen jne. Lisäksi vielä tunnustelen lihaksiston läpi ennen ja/tai jälkeen ratsastuksen ja tarvittaessa laitan arnikaa. Harvoin jätän tästä listasta mitään pois, joten nopea saa välillä olla. Varmaan jotain olennaista unohtuikin. Sitten kun tuo kaikki täytyy tehdä kolmeen kertaan niin tietää esim käärineensä muutaman pintelin! Mun harrastamisessa ei ole mitään sellaisia juttuja kuin "käyn nopeasti liikuttamassa" tai "puolen tunnin tallikeikka" tai "huomenna sitten". Koko kolmen hevosen täyteinen jakso oli kyllä todella antoisa, eikä motivaatio väsymyksestä huolimatta kärsinyt yhtään! Päin vastoin, kauhea palo vaan tehdä lisää.






Mette alkoi tottua maneesin, tai tarkemmin työmaan ääniin reilussa viikossa ja vähän tasoittui. Oltiin jo kotikentän harjoituksissa päästy kesällä aloittelemaan Rienin treeniohjelman kakkostason tehtäviä ja siirtämään painoa hiljalleen takaosalle. Kun Mette oli rauhoittunut Kilon maneesissa niin jatkettiin näitä tehtäviä. Se tuli vähän väsyneeksi jo loppuajasta, kun oli alkuun ollut niin hurjan jännittyneessä tilassa ja tohottanut menemään ylikierroksilla. Sillä kävi patterit loppumaan. Siinä oli sellainen hyvä puoli, ettei se enää jaksanut reagoida juuri mihinkään ympäristön ärsykkeeseen ja sen oli tavallaan "pakko" vaan hyväksyä ne. Samalla se sitten huomasi, ettei äänistä tai muista tapahtumista seuraa mitään ikävää. Juuri tuon totuttelun kannalta edistys oli hyvä ja todella tärkeää, mutta saatiin me kyllä harjoiteltua ihan tehtäviäkin, ja huikeita edistysaskelia saavutettiin yksittäisissä jutuissa. Tuon jännittymisen ja sitten väsymisen vuoksi ei oikein tällä jaksolla voitu hirveästi keskittyä liikkeen kohentamiseen, joten painopiste oli teknisissä jutuissa. Merkittävin edistysaskel oli laukannostot käynnistä. Ollaan siis tähän asti nostettu vain ravista, koska se on helpompaa. Alkusyksystä olin tehnyt tasan kaksi kertaa käynnistä noston kotikentällä ja nyt koetettiin niitä uudelleen.






Metellä on ollut haasteita laukannostoissa, vaikka sen laukka itsessään onkin huikean hyvä. Se vaan ei ole saanut jalkojaan järjestykseen. Jos paino ei ole tarpeeksi takaosalla, niin se ei löydä yhtään rytmiä mistä pääsee nostamaan. Tätä on hankaloittanut se, että Mette on ollut tasapainoltaan vielä aika etupainoinen. Keväällä tuli kuukauden sairastelujakson jälkeen vähän lisähaastetta. Lepojakson jälkeen Mette oli ratsastaessa kuin tulisilla hiilillä ja ihmeen kaupalla tarjosi ja kiihdytti ravista ihan koko ajan laukkaan, josta se kiihdytti edelleen reippaaseen laukkaan ja holtittomaan ryntäilyyn. Jouduin sitä silloin hillitsemään niin paljon, ja monta kertaa estämään sitä nostamasta laukkaa, että se taisi ymmärtää että laukan nostaminen on kielletty. Sitten kun aloin pyytämään laukannostoa, niin se oli aivan hämillään että eihän niin saa tehdä. Piti opettaa nosto jälleen uudestaan.









Päästiin kyllä sitten lopulta tuon yli ja nostot alkoivat pikku hiljaa taas parantua samalle tasolle kuin ennen sairastelua. Viimeisen kuukauden aikana nostot paranivat huomattavasti, joten nyt päästiin siis etenemään jo käynnistä nostamiseen. Tein ympyrällä ensin muutaman noston ravista niin että Mette alkoi ennakoimaan. Ennakoidessa se alkaa usein "laukkaamaan" kropalla ja ravaa jaloilla, se ikään kuin sanoo että tahti löytyi, kerro vaan milloin nostetaan. Ravin tahdin menetys ei tietenkään ole hyvä asia, joten kohennan tuosta ravin lievällä avotaivutuksella. Kun tunnen että Mette juuri saa ravin selkeäksi, mutta ajattelee vielä silti laukan tahtia niin sallin sen nostaa. Käynnissä se ei tietenkään pääse tuolla tavalla ennakoimaan hakemalla tahtia, joten  valmistelin käynnistä nostoa ratsastamalla Metteä huomattavasti tavallista lyhyemmäksi ja reilummin takajalkojen päälle, sekä vähän paineistamalla ja terävöittämällä sitä. Pidin sen lievässä avotaivutuksessa eli shoulder foressa, että se saa sisätakajalkaa alle paremmin. Tämä helpottaa nostoa huomattavasti ja parantaa sen laatua. Odotin, ettei Mette ehkä saata nostaa heti ensimmäisillä yrityksillä käynnistä laukkaa. Kun annoin nostoavun niin tunsin, että se ajatteli ensin ravia, mutta onnistui kuitenkin skippaamaan sen ja ponnisti suoraan laukkaan. Se tavallaan nosti ravin kautta, mutta vain ajatustasolla. Kerrankin sillä oli nopeammat ajatukset kuin jalat!

Mette teki siis uransa kolmannen ja neljännen käynnistä noston aivan oppikirjasta, mieletön mimmi. Se tuli käynnissä sen verran kokoon, että jatkoi laukkaa myös niin koottuna kun se nyt vielä pääsee. Kun se kokosi myös laukkaa, niin saatoin pyytää sitä laukasta suoraan käyntiin ja sekin onnistui. Seuraavana päivänä tehtiin pari onnistunutta nostoa käynnistä lisää ja sitten homma olikin Metelle niin selvä, että se ei enää halunnut tajuta ravista nostoa vaan pyrki laukka-avuista käynnille ja sitä kautta nostamaan. Jätin asian nyt vähän hautumaan sille, ettei se ala ylitulkitsemaan.






Toinen merkittävä kehitys tapahtui aivan viimeisinä päivinä ja kyseessä oli lisätyn ravin tahdin löytyminen. Tähän mennessä ei ole irronnut lisättyä ravia, vaikka sen tuntee siellä olevan piilossa kyllä. Keskiravia on löytynyt, joskin se on vielä hyvin voimatonta. En tiedä mistä se lisätty yht'äkkiä putkahti kun en ratsastanut sitä ulos mitenkään erityisellä tarkoituksella. Mette oli sinä iltana muutenkin hieman haastava alkuun. Ratsastuksen lopussa ajattelin ottaa pari diagonaalia keskiravia kevyessä ravissa, niin pohjeavuista Mette alkoikin ponnistamaan takaa todella voimakkaasti. Ensin se pääsi lyhyen pätkän ja kun jatkoin diagonaalien tekemistä niin pikkuhiljaa se sai tahdista kiinni ja teki lopulta lisättyä ravia koko matkan. Koitin auttaa sitä kun se haki tahtia, mutta enpä oikein osannut muuta tehdä kun tarrata omalla istunnan myötäämisellä juuri siihen oikeaan tahtiin kiinni, ja toivoa että hevonen pääsee siihen mukaan. Metellä on kyky hakeutua tahtiin itse ja pitää se yllä, joten kun se saa langan päästä kiinni niin tahtirikkoja sille ei juurikaan tule. (Voiko taas parempaa ominaisuutta toivoa!) Noin neljän-viiden yrityksen jälkeen sain yhdistettyä liikkeeseen hieman apuja jo niin, että loppuraveissa Mette alkoi paineistavasta pohjeavusta hakea isompaa liitoa myös perusraviin. Sen lisätty ravi ei varmasti näytä vielä niin upealta miltä se tuntui, koska Meten luonnollinen asento on vielä nuoren hevosen etupaino. Pääasia on kuitenkin, että se löysi nyt vihdoin tuon tahdin ja selvästi tykkäsi lisätyn esittämisestä. Pakko taas hehkuttaa, mutta mikään ravi millään hevosella ei ole ikinä tuntunut niin hienolta kuin Meten lisätty ravi! Olisin voinut itkeä siitä hyvästä. Jätin tämänkin opin sille nyt mietintämyssyyn hautumaan, ettei se ala työntämään lisättyä joka nurkasta ulos. Kerran kun Mette on jonkun (kerrasta) oppinut niin se kyllä muistaa jutun aika hyvin. Nyt vaan halutaan, ettei se esitä näitä uusia juttujaan sitten ihan koko ajan, kuten se tuppaa helposti tekemään.






Fuxi on muuten ihan samanlainen. Kun se jonkun kivan, mielellään mahdollisimman vaikean jutun oppii, niin sitä se haluaa tehdä sitten koko ajan ja tulkitsee kaikki avut vain luvaksi alkaa esittää tätä uutta taitoa. Sen kanssa nähtiin tämä homma taas. Olen jo pidemmän aikaa tehnyt sillä paljon kakkostason tehtäviä, avoa, siirtymisiä, puolipidätteitä ja pikkuhiljaa myös sulkuväistöjä ravissa ja laukassa. Näissä Fuxi on vahvistunut aika kivasti ja sillä on kova tekemisen meininki. Vielä se ei ole lähellä huippukuntoaan, mutta tulee koko ajan voimakkaammaksi. Sulkuväistöt ovat sujuneet paljon paremmin kuin mitä ennen Rienin opetusta. Laukkasulut ovat olleet Fuxilla aina tosi jännittynyt liike, mutta nyt se pysyy niissä aivan rentona ja tulee jopa sulun jälkeen vaihtoon rentona. Ajoittain se vaihdossa kuitenkin vielä jännittyy, mutta ei laisinkaan niin voimakkaasti kuin ennen. Vaihtoja en kuitenkaan vielä erityisesti harjoittele, koska ne ovat kolmostason juttuja. Noh, laukkasuluista Fuxi sai valtavan inspiraation alkaa pyrkimään piruettiin. Olen sillä tehnyt ehkä kerran viikossa yhden tai kahden tosi lyhyen kokoamisen piruettilaukkaa kohti, mutta tarkoituskaan ei ole ollut vielä jatkaa, saati kääntää. Nyt tuli houkutuksesta kuitenkin liian suuri, kun Fuxi antoi ymmärtää että tällä kertaa voisi sujua. Se on aikaisemmin myös pirueteissa tullut todella jännittyneeksi selästä, joten mielenkiinnolla kyllä odotin miten se kääntämisestä suoriutuisi. Laukan kuntohan ei ole vielä aivan huipussaan hyvään piruettilaukkaan, mutta siinähän sitä kuntoa samalla tulee. Eiköhän se hevonen tiedä mitä se pystyy tekemään. Oli ihan valtava yllätys, miten rentona Fuxi pysyi kun lähdin sitä kääntämään pienen pientä volttia kohti harjoituspiruettia. Sain myös määriteltyä sen kaulaa ja tuntui että hallitsen jokaista askelta, niin kuin piruetissa pitääkin. Fuxilla on ollut tapana tulla liian ylös niskan kanssa, mikä saa selän jännittymään ja sen myötä kontrolli katoaa. Nyt sain kesken kääntämisen pyydettyä sitä laskemaan kaulaa ja se vastasi!







Pirueteista oli pakko sitten vielä päästä kokeilemaan ihan baby-tason laukkasiksak, eli uralta sulussa X:ään ja vaihdon kautta takaisin sulkua uralle, jossa toinen vaihto. Tämä on ollut yksi Fuxin suosikkitehtäviä, mutta se tuppaa kuumahtamaan tuossa viimeisessä vaihdossa. Tein näitä ihan yksi- kaksi vain, mutta jotenkin fiilis oli paljon parempi kuin ennen. Tuntui helpommalta. Fuxi on parantanut paljon myös ravia ja etenkin ravin laatu alkaa nyt kohenemaan niin, että eroa tasapainon kehittymisessä näkyy vähän jo juoksuttaessakin. Rien neuvoi tekemään suoralla uralla paljon siirtymisiä, että saisin Fuxin paremmin kropasta läpi myös kootussa muodossa. Tätä on nyt urakalla harjoiteltu ja pakko todeta, että toimii. Fuxi on löytänyt jopa joitakin half stepejä siellä täällä. Half step on siis passagen ja sitä kautta piaffen esiaskeleita, sellainen hyppäävä raviaskel. Hevonen joutuu tuon hyppäävän pikku askeleen tekemään luonnostaan silloin kun se siirtyy laukasta raviin, joten niitä aletaan opettamaan tietenkin noilla siirtymillä. Tämä on Fuxin kapasiteetille aivan ydinfysiikkaa, mutta jostain se ne stepit kuitenkin nappasi. Sillä on kyllä pyrkimys tasaiseen tahtiin, mutta toisin kuin Metellä, tahdin ylläpitäminen on Fuxille todella haastavaa. Edellinen valmentaja totesi, ettei Fuxi luultavasti tule ikinä tekemään passagea. Kuitenkin se nyt pääsi jo esiasteelle, niin olen kyllä todella onnellinen niistä pienistä puolikkaista askeleista. Varsinkin kun saan joitakin tehtyä jopa käskystä silloin kun on hyvä flow. En lähtenyt tarkoituksella niitä edes  hakemaan, vaan pyrkimys oli siirtymien kautta saada selkään lisää rentoutta. Sitten kun Fuxi vahingossa teki noita stepejä ikään kuin tahtirikkoina niin kehuin ja kannustin sitä. Nyt se innostuessaan haluaisi esittää niitä vähän väliä ja välillä vastaa puolipidätteeseen ylireagoiden hyppäämällä takaosalla alle. Sano siinä sitten, että älä nyt viitsi tuolla tavalla polkea!






Kaikki nämä mainitut tehtävät ja varsinkin nuo half stepit on Fuxille tällä keskeneräisellä kunnolla vielä aika rankkoja, vaikka se niitä erittäin mielissään tekeekin. Seuraava missio on siis koittaa hillitä sitä ylisuorittamasta. Sama juttu on koko ajan Metenkin kanssa. Tässä asiassa ne on aivan samanlaiset. Ne pyrkivät molemmat tekemään vaan vaikeampia ja kootumpia tehtäviä ja esittävät uusia temppujaan mielissään. Sitten ne väsyvät nopeasti ja menevät tietenkin maitohapoille. Molemmat myös ovat aika ärtsyjä reagoimaan noihin maitohappoihin ja sitten kiukutellaan. Kaikista hankalinta on kun hevonen on maitohapoilla ja se pitäisi vaan saada rauhallisesti eteen alas, mutta se pyrkii silti itse ylös ja lyhyeksi täydellä teholla. Sitten kun maitohappo kiristää lihaksia siellä täällä niin tulee kiukku siitä kun on niin epämukavaa. Periaatteessa tulee siis kipukäytöstä, koska kuten jokainen esimerkiksi ilman jalustimia ratsastanut tietää niin se maitohappojen aiheuttama kireys voi olla aivan hirveää. Sitten kun hevoset on vielä luonteeltaankin kuumenevaa ja äkkipikaista sorttia niin soppa on valmis. Sama käy myös silloin kun iskee väsymys.

Fuxi ja Mette hermostuvat nopeasti siitä, että niiden kroppa ei tottele tai niiden tutut lempitehtävät ovat juuri vaikka maitohappojen takia epämiellyttäviä suorittaa. Ne ikään kuin suuttuvat itselleen siitä ja yrittävät entistä hanakammin tunkea niitä esiyksiään läpi. Siinä kun menet ratsastajana puuttumaan niin Fuxi antaa nopeasti palautteen että "älä sinä ämmä  rupee neuvomaan" ja Mette sanoo että "älä häiritse äläkä koske". Sitten kun jotain pyydät niin ne vetää homman ihan yli, vaikka esimerkiksi avotaivutuksen. Fuxi istuu entistä syvemmälle alle ja Mette lähtee ylitaipuneena juoksemaan sivuovi edellä. Kumpikaan ei ota tuossa tilassa minkäänlaisia rauhoittavia avustuksia vastaan ja järkevä treenaaminen on suorastaan mahdotonta. Olen todennut että kaikista helpointa on yrittää suunnitella treenit ja palautumiset niin, että maitohappoa ei tulisi laisinkaan. Sen vuoksi annan myös ratsastuksen jälkeen maitohappoja vähentävät lisäaineet.




Kerroin viime postauksessa miten aloitettiin Meten kanssa maasta käsin sateenvarjoihin totuttelu.  Sehän pelkäsi niitä aivan kuollakseen. Siirryttiin aika pian tallissa harjoittelusta pihalle. Sattui sopiva sauma yhtenä päivänä, kun vein Metteä tarhaan niin samalla harjoiteltiin sattarit matkalla. Tehtiin niin, että mulla oli Mette riimussa ja avasin sattarin tallin edessä ulkona sen kanssa. Sai tietenkin palkkaa siitä hyvästä että pysyi paikoillaan. Sitten käveltiin muutama metri sattarin kanssa ja aika pian sain nostettua sattarin pääni päälle taluttaen Metteä samalla. Sitä ei haitannut ollenkaan, vaan kyttäsi nameja tohkeissaan. Sitten laitoin sateenvarjon maahan ja talutin Metteä poispäin, ja sitten takaisin suoraan kohti sattaria. Ei vieläkään kauhua, mutta sai palkkaa silti. Kierrettiin sattari pari kertaa eri suunnista ja sitten ohi kävellyt tallimestari nappasi sattarin kouraan ja käveli reippaasti edes takaisin Meten ohi kun seistiin paikallaan ihmettelemässä. Tästäkään ei syntynyt mitään kummempaa reaktiota. Vielä lopuksi toinen avustaja seisoi paikallaan sattarin kanssa ja talutin Meten sitä kohti. Tämäkin sujui, joten karkkia turpaan ja hevonen tarhaan. Parin päivän päästä nostettiin tasoa taas ja kävelin sateenvarjon kanssa Meten tarhan ohi. Se tuli portille kysymään karkkeja. Sitten menin tarhaan pitäen koko ajan sateenvarjoa auki ja liikuin mitenkään erityisesti varomatta liikkeitä. Mette tuli heti luokse ja lähti seuraamaan kun kävelin tarhaa ympäri. Se sai olla koko ajan vapaana. Kun kiristin vauhtia niin se melkein ravasi perässä. Pysähdyttiin paikalleen ja nostelin sattaria Meten pään päälle, heiluttelin sitä sen yllä ja ripustin selkään kiinni. Sitä ei paljon erityisemmin hetkauttanut koko homma ja sai palkaksi taas karkkia. Viereisen tarhan ponit olivat vähän huolestuneen näköisiä ja korisivat ihmeissään. Voi varmaan sanoa, että nyt on valmista!









Dropin kanssa treenit sujuivat Kilossa myös hyvin ja se sai hyvää kokemusta. Päästiin senkin kanssa taas pari steppiä eteenpäin. En nyt kuitenkaan sen treeneistä kirjoittele tässä enempää kun tulee niin pitkät tarinat muutenkin. Saatiin Mette ja Droppi palautettua kotiin Hyvinkäälle ihan viime tipassa ennen kuin tuli lunta ja liukasta. Käytiin mun veljen kanssa ne heittämässä ja onneksi sattui vielä sille iltapäivälle suotuisa sää kesärenkailla mennä. Vähän jännitti että miten ne siellä trailerissa tulee toimeen, kun Mette oli tallissa aika äänekäs ja hyppi pystyyn kun kaltereiden läpi haistelivat. Ne ovat kyllä laitumella olleet koko kesän yhdessä, mutta jostain syystä Metteä ärsytti. Se ei oikein halunnut Droppia tuntea Kilossa. Ne eivät ole matkustaneet hirveästi kahdestaan kun menevät yleensä yhden hevosen kopilla. Lastasin Meten ensin kun majakasta ja perävaunusta se on se majakka. Droppia ei tarvinnut hirveän kauaa houkutella myöskään kyytiin kun justiina komensi sitä mukaansa trailerista. Vähän haistelivat toisiaan ja kävivät syömään, joten hyvältä näyttää myös tulevia reissuja silmällä pitäen. Kotiin päästessä kaikki hienot kaupunkilaistavat jäivät traileriin ja muun muassa käytävällä seisomisen taito oli aivan unohtunut siinä tunnin kuljetuksen aikana. Hassut :D



Droppi

Droppi



HIHS-tuliaisina oli pakko saada FWB-huopa kun sitä on himoittu niin kauan!


Harmittavasti sää kävi niin huonoksi ettei reilu viikkoon päästy kentälle Meten kanssa, eikä saatu kuljetusteknisistä syistä myöskään kyyditystä maneesille. Toisaalta olikin ihan hyvä, että se sai lepojakson kun oli tullut niin paljon rasitusta sen ajatuksille Kilossa ollessa ja sillä oli vähän "kisaväsymys" päällä. Kilossa järjestettiin harjoituskoulukisat sunnuntaina 5.11. ja koska ilmoittautumispaikkoja oli rajoitetusti niin ilmoittauduin sinne huvin ja urheilun vuoksi Fuxilla helppoon A:han ja hevosella X luokkaan helppo C. Mulla oli iltavuoro samana päivänä, joten nuo oli ainoat luokat joihin ehdin osallistua. Hevonen X oli Mette tai Droppi, kun en osannut päättää heti kumman kanssa olisi hyvä osallistua. Kun meni useampi päivä niin, ettei päästy ollenkaan liikuttamaan niin valinta kallistui nopeasti Droppiin. Metelle riittää kolme päivää ja se saattaa olla aivan räjähdyspisteessä, eli ei mikään optimaalinen mielentila edes harjoituskisoihin (varsinkaan kun verryttely tapahtuu ratsastuskoululaisten lasten kanssa, turhan vaarallista). Räjähdyspisteestä jäähdyttelyyn voi mennä viikko, tai kaksi. Suosiolla otettiin Droppi ja itse asiassa myös ohjelma sopi sille paremmin, koska Mette ei ole vielä opetellut peruutusta. Kuljetusasiat järjestyivät sopivasti niin, että päästiin kisaa edeltävät perjantai ja lauantai käymään maneesilla oikomassa jäseniä. Droppikaan ei tietenkään ollut päässyt liikkumaan reiluun viikkoon, mutta yllättävän hyvin se silti toimi. Tuntui kun olisin ratsastanut sillä edellispäivänä. Se oli Kilossa edistynyt aika paljon ja oli tosi mukava päästä taas sen selkään.


Droppi

Droppi Kilossa


Droppi

Fuxille saatiin kisaviikon alkuun kengitys. Se oli ehtinyt jo 10 viikolle kun ei saatu kengittäjää aikaisemmin, eli kaviot olivat aika hirvittävät sukset jo. Se kompuroi kaikkia jalkoja aika paljon, mutta pitkien kavioiden takia se myös liikkui niin kuin amerikkalainen kärryhevonen. Oli jo etukäteen selvä, että kengityksen jälkeen on tiedossa hurjaa lihasruljanssia taas kun asento muuttuu kertahujauksella niin paljon. Niinhän siinä kävi. Vielä lisättynä Fuxin innokas koottujen liikkeiden treeni ja pienet maitohapot, sekä turhan aktiivinen ylämäkeen pyrkiminen niin parissa päivässä oli head shaking-draama valmis. En tiedä saiko se jonkun jumin kaulaan tai säkään, mutta liikkui tosi kummallisesti heti alkuun. Kun katsoin alkuraveissa peilistä niin se kulki etuosasta niin ylämäessä, että minä näytin myös istuvan siellä aivan liikaa ylämäkeen kun satula nousi edestä ylös hevosen mukana. Hän ei aikonut eikä hän ilmeisesti myöskään kyennyt siitä sitten venyttämään eteen alas, joten ainoa suunta kaikelle oli vaan ylös ylös ylös. Sama vanha ongelma siis, liikaa ylämäkeä kuntoon suhteutettuna. Siitä ei millään pikakorjauksella selvitä, joten koska oli startti tulossa enkä kehdannut enää perua, niin mentiin olosuhteiden mukaan. Lienee tarpeetonta sanoa, että Fuxi meni tosi hankalaksi ratsastaa tässä vaiheessa. Lihaksia tunnustellessa jumipaakkuja oli siellä täälllä, joten laitettiin perjantaina vielä iilarit kriittisimpiin kohtiin, että saadaan vähän apua ja rentoutusta. Tiesin kyllä jo, että mitään huippusuoritusta ei ole tulossa. Poikkeuksellisesti pidin lauantain Fuxille palautumispäivänä, koska arvasin sen olevan kisasunnuntaina joka tapauksessa hankala ratsastaa. Mieluummin se on hankala levänneenä ja mahdollisimman palautuneena kuin väsyneenä ja kireänä. Silloin mahdollisuus on se, että se on hankala enää vain korvanvälistä, eikä myös kropastaan.




Sunnuntaina Fuxi oli hankala kyllä sitten kaikin päin, mutta verkassa tuntui kyllä pätkiä, että se oli kropastaan jo vähän parempi. Se vaan oli itse sitä mieltä, ettei mikään ole kohentunut. Toisaalta, se on 8/10 verryttelyistä aina hankala ratsastaa koska se odottaa rataa, joten kisatilanteessa (vaikka oltiin kotona) on todella vaikea arvioida syitä sen reaktioille. Alkuverryttely oli suorastaan toivotonta, mutta loppua kohti se vähän parani ja tasoittui. Lähtömerkin saatuaan se yleensä on kuitenkin taas aivan erilainen ja astetta keskittyneempi. Silloin kun se viitsii niin se on kyllä suorittaja. En oikein osannut odottaa suorittaako se vai ei, kun nyt vanhemmiten se on välillä vaan jättänyt suorittamatta ja soudellut radan läpi niin kuin jaksaa kiinnostella. Nyt se kuitenkin suoritti ja aika innokkaasti, mutta ei se kropastaan tuntunut enää lainkaan samalta kuin mitä se alkuviikosta oli ollut. Harmitti todella paljon, koska olisin halunnut esittää sen parhaimmissa voimissa. Mutta eihän näille mitään mahda. Pisteitä saatiin oikeastaan aika kivasti. Ohjelmana oli he:A2 ja Fuxi teki reiluun puoliväliin omaa ennätystään saaden useamman numeron väliltä 7-8. Muun muassa väistöistä saatiin 7, mikä on aika hauska, sillä ne on pitkään olleet laitanaan 6. Nyt ei Rienin metodin myötä olla väistöjä harjoiteltu juuri ollenkaan. Noh, sitten päästiin vasempaan keskilaukkaan ja siitä siirtymiseen takaisin harjoituslaukkaan. Se oli multa huonosti ja liian epähuomiossa ratsastettu. Vasen laukka on ollut nyt viime aikoina se parempi laukka, ja kun se haastavampi oikea laukka oli ensin onnistunut niin aloin lepsuksi sitten helpompaan suuntaan. Tein keskilaukasta takaisin tultaessa puolipidätteen niin, että ehdin käyttää käden ennen kuin tajusin ettei sisäpohje ennen sitä mennyt läpi.  Fuxillehan tuo puolipidäte ei kelvannut laisinkaan vaan se vaihtoi laukan, avasin suun, työnsi kielen ulos, nosti pään ja veti selän alas. (Joku voisi kutsua ylireagoinniksi.) Luonnollisesti siinä meni kaksi arvostelukohtaa numerolle 4 ja vastalaukasta selvittiin niukin naukin 6 puolella. Seuraavat siirtymiset ei myöskään menneet putkeen, koska joku oli pannu kuumana edelleen siitä järjettömän taitamattomasta puolipidätteestä niin, ettei olisi kädellä saanut apuja antaa sen jälkeen ollenkaan. Pisteet laskivat lopulta niin että tulos oli 62,4% ja lopullinen sija 2/5.

Dropin kanssa lähdettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kisaan vain tutustumaan kisaympäristöön ja ihmettelemään meininkiä. Se on niin arka ja ujo, etten oikein tiennyt mitä se sanoo kisapaikalla. Tuli aika yllätyksenä, miten rajusti se verryttelyssä sitten reagoi. Oli suorastaan kauhuissaan aivan kaikesta. Meillä on siitä loistavat kisat Kilossa totuttaa kokemattomia hevosia, että verryttely tapahtuu radalla ja katsomo on sopivasti odotusalueen puolella. Verryttelyssä on myös mahdollista käydä näyttämässä kouluaidat ja tuomarin jakkara etukäteen. Tuomarista saatiin Dropille ehkä ainoa positiivinen mielikuva aikaan, kun äiti kävi sille syöttämässä karkkeja tuomariston aidan takaa. Tämä on ihan loistava keino saada hevoset katsomaan tuomareita karkkikauppana eikä mörköinä. Suorituksesta ei ollut kovia odotuksia kun en ollut varma saanko Dropin edes  vakuuteltua kaikkiin kulmiin. Lähtömerkin saatuaan se kuitenkin terävöityi paljon ja alkoi kuunnella yht'äkkiä huomattavasti tarkemmin. Tuntui suorastaan ihmeeltä saada tehtyä suht ehjä suoritus, sillä ennen lähtömerkkiä se rataa kiertäessäkin vielä sihteerin liikkeestä ampaisi hallitsemattomana pyörimään areenan keskelle. Selkeä suoritushevonen siis! Miksi verrytellä ihmeempiä kun on tultu vain suorittamaan... Se tuntui radalla oikeinkin lupaavalta. Vaikka se jännitti ja varmasti pelkäsi joitain kulmia, niin silti nieli pelkonsa juuri suorituksen aikana ja otti mun vakuuttelut vastaan. Upea hevonen!


Pätkä Dropin radasta



Dropin rataa


En osannut odottaa millainen tulos tulisi kun en lähtenyt tulosta hakemaan ja helppo C-tasoa on todella vaikea arvioida kun osallistujakanta ja arviointi on erilaista kuin B ja A -luokissa. Lopputulos oli kuitenkin olosuhteisiin nähden varsin hyvä 67,7% joka riitti koko luokan voittoon (1/24). Oltiin kaikki tietysti enemmän kuin tyytyväisiä! Enemmän kuin tulokseen olin tyytyväinen Dropin tsemppiin ja siihen miltä se radalla tuntui. Kisojen jälkeen olin myös entistä tyytyväisempi, että tuotiin Droppi eikä Metteä. Droppi tarvitsee selvästi enemmän totuttelua jo pelkästään itse tilanteeseen ja lyhyt rata lyhyen radan ohjelmineen ei oikein sovellu Meten tyyppiselle hevoselle. Taidetaan tähdätä sen kanssa aika suoraan helppo A-tasolle.


Kiilusilmä fiilistelee vielä palkintojenjakoa 

Poikien ansiot :)


Fuxi otti kisojen jälkeen kolmen päivän lihashuolto- ja palautumisloman. Ensimmäisen päivän se vain lepäili ja pari päivää sitten kevyesti juoksutin sitä. Se sai hierontaa ja iilimadotettiin vielä uudelleen sen säkää. Torstaina aloiteltiin kevyesti ratsastusta taas ja tuntuma hevoseen oli huomattavasti parempi. Ensinnäkin Fuxi pääsi käynnissä taas läpi kropastaan ja alkoi oma-alotteisesti viemään ohjastuntumaa eteen alas. Se ei enää pyrkinyt liian lyhyeksi ja ylös, vaan venyttämään selkäänsä. Oikean laukan nostot olivat tulleet kaikista vaikeimmiksi tuon lihasrummutuksen aikana, joten ne piti ratsastaa sille läpi niin, että se uskoo taas hommaan pystyvänsä. Fuxi siis pyrki heti nostossa aivan äärimmilleen kootuksi ja ravista istui ensin alas ja sitten ponnisti piruettimaiseen liian koottuun laukkaan. Siitä sitä ei saanut enää venymään eteen eikä alas, vaan oikea laukka jäi ihan liian ahtaaksi ja paikalleen. Sama sitten takaisin raviin siirtymisessä. Se istahti laukasta niin paljon alas, että kävi lähes pysähdyksessä ja siitä kuunteli sitten haluanko ravin vai käynnin. Siirtymisestä tuli todella töksähtävä, kun Fuxi otti siihen niin paljon aikaa mutta kuitenkin istui alas nopeasti. Lepopäivien jälkeen tuntui, että Fuxilla kroppa taas toimii, joten siirtymiset piti korjata oikeille raiteille, koska se esitti ne edelleen niin kuin ei pystyisi toteuttamaan niitä kunnolla. Piti siis tehdä paljon ravi-laukkasiirtymisiä. Liian terävät siirtymiset laukasta raviin oli helpompi korjata ensin, koska Fuxilla on taipumus alkaa kaahaamaan ravissa laukan jälkeen. Ratsastin siirtymiset pitkiksi ja ravia kevyesti eteenpäin heti siirtymisen jälkeen. Halusin sen siis ennakoivan laukassa pitkää ravia ja tätä kautta siirtyminen tasoittui. Sitten kun se ravasi pitkää ravia, niin tein tarkoituksella vähemmän valmistellun noston ja pyrin vain liu'uttamaan sen ravista laukkaan, ettei se valmistelusta kippaisi takaosaa niin paljon alas. Näitä toistoja tarvittiin enemmän, mutta siirtymiset saatiin korjattua.





Fuxi tasoittui aika hyvin ja liikkuu taas aika rennosti. Ajattelin, että sen kanssa täytyy taas palata perusasioiden korjaamiseen pidemmäksi ajaksi, mutta vaikuttaa siltä ettei tarvitse. Se oli lauantaina jo niin hyvä, että pari kevyempää päivää vielä ja voidaan jatkaa taas treenejä. Sitten pääsen kirjoittamaan kakkostason tehtävistäkin enemmän. Jotenkin se rentoutui nyt kropastaan ihan kunnolla, ja  tuli sen surauksena ihan aavistuksen väsyneeksi. En pidä sille nyt lepopäivää, mutta otetaan pari tosi lyhyttä ja iisiä liikutusta, kunnes työntövoima palautuu.




Kisojen jälkeen kelit paranivat ja Hyvikäällä kenttä oli taas treenikunnossa, joten päästiin Meten kanssa takaisin hommiin. Sillä oli ensin pari juoksutuspäivää, että siirtyminen takaisin liikuntaan olisi pehmeämpi. Se otti juoksutukset ihan rauhassa. Myös ensimmäinen ratsastus tauon jälkeen sujui varsin mallikkaasti ja takaosassa tuntui taas hyvä energia. Mette pysyi hyvin käsissä, mutta en vielä ensimmäisellä kerralla laukannut. Seuraavana päivänä sitten olikin intoa ja energiaa entiseen malliin. Mette on kyllä sellainen diesel, kun se kerran syttyy niin sen jälkeen se ei sammu enää millään. Ravasin vielä aika alkuraveja kevyttä ravia kun se vetäisi ensimmäisen "virtapiikin" ja ampaisi yht'äkkiä eteenpäin kohti aitaa. Se hyppäsi ravista ilmaan pää ylhäällä ja potkaisi takajaloilla. En osannut ollenkaan odottaa koko tempausta, vaikka varsinkin Meten kanssa koitan olla koko ajan valmiina kaikenlaisiin ylimääräisiin ohjelmanumeroihin. Minähän irtosin satulasta aivan samoin tein kun en päässyt liikkeeseen lainkaan mukaan. Heittoistuimessa kohtisuoraa ylöspäin on muutenkin aika haastavaa istua mukana. Oltiin jo niin lähellä aitaa, että en osannut nopeasti arvioida menisikö Mette jopa päin sitä, joten jo valmiit vauhdit saatuani päätin hypätä loppumatkan omin neuvoin kyydistä ennen mahdollista törmäystä tai äkkipysähdystä. Se onneksi lähti väistämään aitaa oikealle niin pääsin laskeutumaan jaloilleni kun hyppäsin vasemmalle. Mette oli aika ihmeissään, että mistä sä siihen oikein ilmestyit! Ei se jotenkin tajunnut että saatan pudota tuommoisesta tempusta vaan näyttäi selvästi yllättyneeltä. Takaisin satulaan vaan heti. Kerran pari se teki vielä samanlaisen ryntäyksen, mutta jätti rajumman ilmaloikan tekemättä. Tuli siis onneksi vähän varovaisemmaksi ja nopeammin takaisin. Kuumana se silti kävi.





Sitten tuli taas vettä niin että kentällä ei pystynyt enää menemään, joten lähdettiin Meten kanssa seuraavalla kerralla maneesille. Juoksutin sitä vähän alkuun, mutta muutaman reippaan ravikierroksen päästä se näytti jo valmiilta. Mette olikin melkein koko ratsastuksen ajan varsin hyvä ja pysyi hienosti nahoissaan. Sain laitettua entiseen verrattuna huomattavasti suuremmalla paineella enemmän painoa takaosalle ja se otti asian hyvin, eikä alkanut kuumenemaan. Maneesilla on toinen lyhyt sivu melkein koko mitalla peiliä, joten pystyin samalla katsomaan miten Mette liikkuu. Takaosa näytti huomattavan paljon paremmalta, varsinkin ylemmistä nivelistä se alkoi taivuttaa jalkoja enemmän. Muutenkin se haki ihan perusraviin heti alusta saakka samanlaista tahtia, minkä ympärille oltiin Kilossa päästy lisätyn ravin kautta. Joustoa ja liitovaihetta alkoi löytymään lisää aika nopeasti. Laukannostot olivat taas unohtuneet tauon aikana, mutta itse laukka tuntui oikein hyvältä. Laukan jälkeen ajattelin, että kävelen vielä hetken ja teen loppuun pari lisättyä ravia. Kun keräsin ohjat takaisin käteen niin Mette kuumenikin äkkiä niin, että se ei meinannut käsissä pysyä kun kulmasta ratsasti pitkälle sivulle. Jostain se arvasi, mitä oli tarkoitus tehdä ja innostui aivan valtavasti. Se yritti tarjota lisättyä heti kun päästin sen suoremmaksi, joten oli pakko pitää se lievässä taivutuksessa että se rauhoittuisi vähän. Hienoa, että se oppi lisätyn noin nopeasti ja pitää sen esittämisestä. Vähän osasin kyllä ennakkoon pelätä, että se pitääkin siitä liikaa eikä malta sitten hillitä itseään ja niinhän siinä kävi. Täytyy siis seuraavan kerran ottaa se lisätty tyylillä go with the flow, eli jos tulee sellainen tunne, että Mette on rauhallinen eikä osaa ennakoida mitä tapahtuu, niin sitten pyytää siltä lisättyä ihan ex tempore.  Ei niin, että suunnittelee ja valmistelee sitä pidemmällä kaavalla, eikä treenin lopussa kun se on kaikista liikkuvaisimmillaan. Tästä on kuitenkin nyt tosi hyvä taas jatkaa!





Titus ja Wiivi-mamma

Titus voi hyvin ja se on jo niin isoa poikaa. Varsakarva on lähtenyt melkein kokonaan ja alta paljastui todella mustaan menevä tummanruunikko. Ruskeaa karvaa jää näillä näkymin vain turpaan. Pikkuinen vauvariimu on voitu vahtaa jo nahkariimuun ja loimien pukeminen sujuu koko ajan paremmin. Oli pakko ostaa sille ulkoloimia jo, kun tuli se talvimyrsky. Tituksen ohut karva ei vielä lämmittänyt tuiskussa juuri mitään vaan se ihan hytisi reppana. Se liikkuu edelleen hienosti ja ihan puhtaasti. Vasemmasta etujalasta ei huomaisi, että se on leikattu. Nyt on varsan muodot alkaneet jäädä jo päästä ja Titus näyttää sen puolesta ihan emältään. Se on tosi kiltti varsa ja tullut ihanan ihanan ihmisläheiseksi. Tarhassa ja karsinassa se tulee ensimmäisenä näytille ja haluaa paijaamista. Yleensähän varsat käy hetken katsomassa mitä tapahtuu ja sitten poistuvat omille teilleen. Titus kuitenkin on pallutettavana niin kauan kuin ihmisiä on lähistöllä, ja sittenkin se jää perään katsomaan että joko te menette. Korkeintaan se käy maitobaarilla ja tulee sitten äkkiä takaisin paijattavaksi. Joka paikkaa se antaa kopeloida, takajalkoja, mahan alustaa, korvia ja silmiä myöten. Se on päässyt jo harjoittelemaan käytävällä olemista kiinni sidottuna ilman mammaa ja homma sujui mainiosti. Mulla oli puhelimessa kuvia tuosta karvanlähtövaiheesta, mutta penteleen kapine meni omin neuvoineen takalukkoon ja heitti ulos koko järjestelmästä. Sinne jäi kuvat ja kaikki. Otan uusia kuvia heti kun pääsen valoisan aikaan taas Titusta moikkaamaan.


Kasvattajan lähettämä kuva harjoituksista. Sieltä se mun musta ori kuoriutuu!


Sinne jäi vanhaan puhelimeen myös muiden heppojen kuvat sun muut, joten tämä postaus on kyllästetty nyt  lähinnä tyyppien poseerauskuvilla. Juoksutuspäivälle osui juuri sopivaan aikaan ja paikkaan auringonpaiste, ihana syysmaisema ja valokuvaaja. Oli pakko laittaa ihan järjetön määrä kuvia, koska ne ovat kaikki niin hienoja. Poseerauskuvat on ottanut mun luottokuvaaja Tanja Paananen, kiitos!

Nyt ollaan aika lailla ajan tasalla mitä tapahtuu tällä hetkellä. Kaikkien treenit jatkuu hyvällä mallilla. Mulla on iso postaus kesken aiheena tuntuma, koitan saada sen valmiiksi seuraavaksi. Mulla jäi tässä kaikessa tohinassa tuo oheistreenin kurssi aikalisälle ja palaan sen pariin lähipäivinä. Joogatunnilla ja muutamalla juoksulenkillä olen ehtinyt käydä toteamassa, että kyllä tämä maaninen ratsastaminen on ihan liikunnasta käynyt. Juoksuvauhti oli kovempi ja joogassa olin yllättävää kyllä taipuisampi kuin koskaan!  Alkaa vaan istunnassa taas näkyä ja tuntua oheistreenin ja venyttelyn vajaus. DressagePRO on tällä hetkellä uudistuksessa ja ylläpitäjä järjestelee sisältöä helpommin ymmärrettäväksi, joten odotan innolla tuota päivitystä. Ratsastusmetodi toki pysyy samana, mutta sen esitystapa muuttuu. Tuo Rien van der Schaftin vetämä verkkovalmennus on muuten Hollannissa liitetty osaksi ratsastuksenopettajien koulutusta. Eli DressagePRO on nyt hollantilaisten ratsastuksenopettajaopiskelijoiden oppimateriaalia. Aika huikeaa päästä itsekin osalliseksi samaan oppiin! 

Kommentit

Vanhempia tekstejä

Eteenpäinpyrkimys ja eteenpäin ratsastus